Juttelin tänään ammattiauttajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että mun pitää lopettaa huolehtiminen. Käydä oma kriisi läpi, mutta antaa sairaan ihmisen olla. Miksi tuhlaan oman elämäni johomkin, mihin mua eí edes haluta?

Hyviä kysymyksiä. Miksi ihmeessä? Voi kun tunteita voisikin hallita noin vaan. Se psykologi kysyi, olenko vihainen? En ole. Miksi et? En pysty antaa sen vihan tunteen tulla koska ole niin huolissani toisesta. Hän sanoi, että sinut jätettiin ja huolen pitäis loppua siihen. Vittu, näinhän se on!!! Järki sanoo kyllä.

Puoliso ilmoitti puolen yön aikaan ettei tule kotiin yöksi. Musta ei tuntunut enää miltään. Ei se voi mua enää loukata. Kun se on jo tehnyt sen kaiken. Ei riitä tunteita enää. Olen ihan tyhjä.

No, silllä on toinen. Mä vaan haluaisin sanoa sille toiselle, että ota sina nyt tämä vastuulles. Pidä huolta. Älä jätä yksin. Elä sen kanssa. Elä. Älä jätä.

En voi sille mitään, että olen huolissani.

Kyllä minä pärjään. Alkaa näyttää jo siltä.