Se mitä olen saanut ystäviltä tän viikon aikana on uskomatonta!! Ymmärrystä, tukea, keskusteluapua, turvaa, tunnetta, että olen jollekin tärkeä. Ilman teitä rakkaat ystävät en olisi selvinnyt!!!

Nyt on sellainen olo, etten olisi tälle voinut mitään. On vaan päästettävä irti ja jatkettava elämää. Ei se ole minun vika, että hän rakastui johonkin toiseen. Eihän meidän suhde todellakaan ole ollut mikään paras mahdollinen ja minä olen ollut puolet siitä, puolet hyvästä ja puolet huonosta.

Ainoa mikä vituttaa on se, ettei se ihminen ole ollut mulle rehellinen. Sitten kun jostain yritän kaivaa totuutta, kyselemällä niiden kavereilta, niin minä olenkin se roisto. Höpö, en halua kenellekään mitään pahaa. Minä RAKASTAN sitä ihmistä, miksi ihmeessä haluaisin tahallani häntä loukata? En todellakaan halua.

Odotan todella paljon muuttoa. Kyllä se sitten iskee, kun pitää yksin olla siinä kopissa. Tulee ikävä ja se kamala ahdistus. En vaan voi sille mitään, sen on annettava tulla. En vieläkään voi päästää kokonaan irti, tiedän, etä turhaa puhetta on mikään kaveruus/ystävyys, koska en pysty siihen!!! Jos en välittäisi, sama se sitten. Mutta kun välitän. Rakastan. Silti, on päästettävä irti. Antaa toisen mennä.

Mä olen aina sanonut, että kaikki on vapaaehtoista. Kenenkään ei tarvi olla mun kans väkisin. Ja hän on valintansa tehnyt.

Niin kauan menee hyvin kun ei mieti menneitä. Ei sitä, kuinka se rakasteli mun kanssa samana aamuna, kun illalla sanoi haluavansa erota. Ne viikot ennen sitä oli ihania. Pitkästä aikaa rakasteltiin oikeasti. Se sanoi, että rakastaa minua. Piti hyvänä ja kertoi, kuinka sen elämä olis tyhjää ilman minua. Sitten se toinen nainen muutti mielensä. Ja minä lensin nurkkaan kuin se lelu, jolla ei enää leikitä. Nyt se sanoo toiselle niitä samoja sanoja. Kuinka rakastaa ja kuinka aina on rakastanut. En jaksa miettiä enää. No sen verran, että miten kukaan voi tuohon ihmiseen luottaa? Minä en pysty enää koskaan.

Ystävänä haluan pysyä. Olen vain vittuuntunut ja katkera. Miksi en ansainnut rehellisyyttä? Miksi ei voinut kertoa?? Joskus kun yhteen mentiin, vannottiin, että jos koskaan tulee mitään muuta, niin toisillemme kerrotaanaina ekana. Se ei pitänyt. Miten voin mihinkään muuhunkaan luottaaa?????

Mutta, minä rakastan sinua. Kaikesta huolimatta. Ainakin ystävänä. Mulle tärkeänä ihmisenä.