Olen ollut ihan ok kunnossa, mutta tämä päivä on taas ollut hyvin vaikea. Itken joka välissä enkä saa mitään tehtyä. Voi rakas Luoja, helpottaako tämä koskaan?

Olen tuntenut itseni niin yksinäiseksi. Onhan minulla muutama ystävä, mutta yksinäisyys onkin sellaista sisäistä. Toinen puoli minusta puuttuu. On niin vaikea kestää ajatusta, että tämä ero on nyt lopullinen. Mitä jos en näe häntä enää koskaan? Ikävöinkö häntä lopun elämäni?

Laitoin eropaperin postiin eilen. Itkien senkin tein. Tuon paperinpalan kirjoittaminen oli elämäni vaikein teko.

Jonain hulluna hetkenä ajattelen, että tämä on vain väliaikaista, kyllähän me jonain päivänä voimme palata yhteen ja olla lopun ikää onnellisia. Mutta tiedän, että yritän vain suojata itseäni ajattelemalla ja jossittelemalla. Nuo ajatukset ovat vain keino selvitä tästä. 

Juttelimme eilen pitkään ja saimme jotain asioita sovittua. Minulle on todella tärkeää, ettemme riitele ja syyttele toisiamme. Kun erosin joskus aiemmin kaikki asiat jäivät selvittämättä. Olimme silloin toki nuoria ja olin niin loukkaantunut silloisen kumppanini petturuudesta, että häipyminen oli jonkinlainen kosto. Hän ei olisi halunnut erota ja itki pitkään perääni. Ei ero silloinkaan minulle helppo ollut, mutta lastenleikkiä tähän verrattuna. Olen rakentanut koko elämäni meidän varaan. Hän on ollut minulle kauan elämäni tärkein henkilö. Olen niin tyhjä ilman häntä.